Erityinen kiitos rakkaalle ystävälläni Teija Valkeiselle, joka oikoluki tekstin ja huomasi nolot virheeni kirjoittamisen saralla. Kiitos tuhannesti siitä työstä, minkä teit!
lauantai 24. joulukuuta 2011
Kiitokset
Kiitokset lukijoille ja kalenterin seuraajille, kiva jos tämä on ilostuttanut! Mukavaa joulua kaikille.
24. joulukuuta
Aamulla tallilla Rimpinen alkaa ihmetellä, mihin Horma eilen
oikein jäi. Se ei tullut heidän perässään.
”Aito, nyt mennään katsomaan, mihin se kilirukka on jäänyt!”
Aito kumartuu, ja Rimpinen hyppää selkään. Omituinen
ratsukko lähtee kulkemaan reittiä bussipysäkin suuntaan. Pellon reunalla
Rimpinen höristää vanhoja korviaan. Pellolta kantautuu vaikerrusta.
”Horma, sinäkö se olet?” Rimpinen huhuilee ja usuttaa Aiton
seuraamaan pellolla näkyviä jälkiä. Viimein he pääsevät ladolle.
”Horma, onko kaikki kunnossa?”
Horma pudistaa päätään, ja Rimpinen näkee sen syvät haavat.
”Kuka himputti tämän sinulle teki? Joku haukkako? Kamalaa!”
Rimpinen huutaa ja juoksee hoitamaan Horman haavoja.
”Virkku tahtoi turvata joulunsa talossa, ja se teki minulle
nämä, etten pystyisi poistumaan täältä”, Horma kertoo.
”Tallikattien joukkoon on aina mahtunut mätämunia, mutta
tämä nyt on kaameaa! Kerron heti isäntäväelle, kun pääsemme tallille takaisin.
Pystytkö liikkumaan?” Rimpinen kysyy.
”Uskoisin”, sanoo Horma ja nousee jaloilleen. He lähtevät
Aiton kanssa kulkemaan takaisin kohti kotitallia.
Tuskaisen matkan jälkeen he ovat viimein Horman kotona. Oiva-isäntä
ja Marjatta-emäntä juoksevat pihamaalle riemuissaan. ”Meidän pikkuinen pukkimme
tuli jouluksi kotiin! Ihanaa, että olet täällä, mutta missä kunnossa sinä
oikein olet?” he ihmettelevät.
Rimpinen kertoo Virkun tekosista. Virkku pyörii samaan
aikaan talon portailla.
”Kuulehan katti, nyt tulee musta joulu sinulle!” isäntä huutaa
ja juoksee Virkun perään.
Muut nauravat. Taitaa saada katti kerrankin ansionsa mukaan!
”Rimpinen kertoi mukanasi tulleista eläimistä. Ne voivat
tietenkin jäädä kanssamme joulun viettoon!” Marjatta hymyilee.
Emäntä nostaa Horman syliin. ”Olet meille niin rakas, että
joulun kunniaksi vietämme tallijoulun!”
Rimpinen nyökkäilee tyytyväisenä, ja Horma on ratketa
onnesta. Paha sai palkkansa, ja Horma saa viettää ensimmäisen joulunsa
kotiväkensä kanssa!
***
Rimpinen ja isäntäväki kantavat herkkuja talliin ja
sytyttelevät kynttilöitä, kun ilta pimenee. Talliin on tuotu oma kuusikin,
josta Janakkala ja Joke maistelevat oksia. ”Ihanaa, Horma, kun olet taas
täällä, meillä oli kova ikävä sinua!”
Tallissa käydään viimein joulun viettoon. Kaikki saavat
lempiherkkujaan. Elviira saa syödä Virkun tallista keräämiä hiiriä, ja sillä on
oikein kissanpäivät! Horma saa joulun kunniaksi oman tilan omenoita.
Horma alkaa pikkuhiljaa tajuta Kötöahon matkan merkityksen.
Hän katsoo ympärilleen ja näkee Elviiran, Torstin, Heimon ja Aito-suden. Hän on saanut monta
uutta ystävää.
Kesken juhlinnan Horma heristää korviaan ja kipittää
ikkunalle. Aivan kuin siellä olisi joku!
Ikkunaan koputtaa Rimpinen. Hän viittoo Hormaa tulemaan ulos.
Horma yllättyy ikihyviksi. Ulkona on se ihmisten Joulupukki!
”Kuulehan Horma, mitähän jos ilahdutettaisiin vähän
talonväkeä, ja sinä olisit tänä vuonna maatilanne joulupukki? Pukkihan sinä
olet, eikö niin?” Joulupukki ehdottaa.
Horma riemastuu ja kääntyy Rimpisen puoleen.
”Kun sinulla on jo tuo punainen paitakin, niin minullakin
olisi sinulle jotain”, Rimpinen sanoo ja antaa Hormalle pienen paketin. Horma
avaa sen innosta puhkuen. Paketista löytyy tonttulakki.
”Sen minä sain, kun olin pieni vauva. Sen myötä minusta tuli
tonttu. Ehkä sinustakin voi tulla joulupukki joskus, jos vain oikein tahdot”,
sanoo Rimpinen ja asettelee lakin Horman pienille sarville. ”No, menehän
jakamaan lahjat, me vanhat odotellaan täällä pihalla.”
Rimpinen jää ulos juttelemaan Joulupukin kanssa. Joulupukki
nauraa Virkun kohtaloa, ja antaa sille kimpun risuja. Virkku katsoo Pukkia
silmiin vihaisesti.
Horma ryntää talliin kiireesti ja jakaa lahjat isäntäväelle.
He ilahtuvat tilanteesta, ja siitä riemuitsee myös koko tallin väki.
Horma astelee lahjojenjaon jälkeen takaisin ulos Rimpisen ja
Joulupukin seuraan.
”Kuulehan Horma, olen tänä iltana yksin liikkeellä, ja
tienoo on pitkä. Tulisitko mukaan tontuksi?” kysyy Joulupukki.
Horma katsoo Rimpistä epäuskoisena. Voisiko se tosiaan
onnistua?
”Onhan sinulla valkopartakin”, Rimpinen sanoo ja iskee
Hormalle silmää.
Horma katsoo leuanvarttaan. Niin toden totta on.
Sen pituinen se.
perjantai 23. joulukuuta 2011
23. joulukuuta
”No hei Horma!” Virkku huutaa Hormalle. ”Minä kun luulin,
että et koskaan palaisi!”
”Tässähän minä taas olen, Virkku”, Horma toteaa.
”No, tuliko sinusta joulupukki?” Virkku kysyy uteliaana.
”Ei minusta tullut, koska joulupukki on oikeasti ihminen,
eikä vuohi.”
”Nytkö se sinulle vasta valkeni? No parempi myöhään, kuin ei
milloinkaan. Olet varmaan hirveän pettynyt ja poissa tolaltasi”, maanittelee
Virkku Hormaa.
”Olenhan minä. Kävin läpi aikamoisen seikkailun, enkä silti
onnistunut muuttumaan joulupukiksi. Kaikki se oli täysin turhaa!” Horma kertoo
pettyneenä.
”Voi Horma-parka! Kuulehan, minun pitää näyttää sinulle yksi
jouluun liittyvä juttu, joka taatusti piristää päivääsi!” Virkku kertoo
innoissaan.
”Ei kai meillä tässä enää mikään kiire ole”, Horma toteaa.
”Mennään vaan!”
Virkku opastaa Horman aidanraosta pellolle. Virkku pomppii
lumihangessa kuin vieteri, ja Horma taivaltaa vaivoin eteenpäin. Virkku
johdattaa Horman pellon keskellä sijaitsevaan latoon, jota ei ole käytetty
vuosiin. Se on lumen painosta aivan romahtamaisillaan. Horma astuu sisään.
”Kuulehan Horma. Isäntäväki on aivan suunniltaan
katoamisestasi. Jos osaisimme puhua, kertoisimme, miten yritimme estää
lähtöäsi, mutta kun me emme osaa. Ja tiedätkö, mitä he ovat sanoneet! He ovat
sanoneet, että viettäisivät mieluummin joulunsa tallissa kanssasi, kuin sisällä
talossa minun kanssani! Ja sitä minä en hyväksy!” päättää Virkku puheensa.
Hormaan sattuu hirmuisesti, ja se jää yksin latoon. Tällä
tempulla Virkku taitaa saada joulunsa talonväen kanssa.
torstai 22. joulukuuta 2011
22. joulukuuta
"Miten luulet meidän muka ehtivän ennen joulua perille
kotitalliini?" Horma kysyy Rimpiseltä.
Rimpinen pakkaa tavaransa isoon kapsäkkiin ja napsauttaa
soljet kiinni. "No me menemme bussilla, hölmö. Ja minä saan kuljettaa
lemmikkini ilmaiseksi, kun olen niin vanha, Rimpinen sanoo ja iskee silmää. Ja bussipysäkki on ihan tuossa vieressä!" Rimpinen osoittaa ulos.
"Kurjaa Horma, ettei sinusta tulekaan joulupukkia. Mutta
eikö ole silti ihanaa päästä kotiin?" Elviira kysyy Hormalta, kun ne kävelevät
bussipysäkille.
"On ilman muuta, ja kiva, että kotimatka sujuu näin
vaivattomasti."
Koko kööri odottelee pysäkillä linjuria. Lunta ripsuttelee
pikkuhiljaa maahan, kunnes jostain kuuluu bussin ääni. Pian oikea linjuri on jo
pysäkillä.
"Eläkeläinen, siili, susi, kili, pöllö ja varis", Rimpinen
sanoo bussikuskille, joka tuijottaa epäuskoisesti.
"Minusta tuntuu, että näin erikoinen seurue pääsee firman
piikkiin!" kuski naurahtaa ja kirjaa muistivihkoonsa seurueen jäsenet. "Kaikkea
sitä", kuski pudistaa päätään, kun Rimpinen seurueineen on löytänyt paikan
bussista.
"Minä olen nähnyt näitä busseja paljon kaupungissa, mutta en
ole koskaan ennen matkustanut niiden sisällä!" Torsti nauraa.
Bussin radiosta kuuluu joululauluja, ja koko kööri nukahtaa
päiväunille bussin penkille. Matka on pitkä, ja kerrankin he saavat levätä
lämpimässä.
Viimein bussi pysähtyy kotitilaa lähimmälle pysäkille. Kaikki
vääntäytyvät ulos autosta, ja Rimpinen toivottelee bussikuskille mukavat joulut.
Taivallus kohti tallijoulua alkaa.
Rimpinen kulkee edellä, koska hän on niin innoissaan vanhaan
talliin pääsystä. Torsti, Elviira, Heimo ja Aito juoksevat kintereillä.
Ajatuksissaan asteleva Horma jää muista jälkeen.
Muut ovat jo niin kaukana, että Horman on turha yrittää
huutaa, että ne odottaisivat. Samassa Horma tajuaa, että joku tuijottaa sitä
aidan viereltä.
keskiviikko 21. joulukuuta 2011
21. joulukuuta
Aamu valkenee Rimpisen pihassa, ja Heimo pomppaa pihalle
kopista. ”Luulin, että yö ei koskaan lopu! Ette arvaakaan, miten hankalaa on
pitää piikkinsä kurissa suden ja pöllön välissä!”
Muut naurahtavat, ja samassa mökin ovelta kuuluu narinaa.
”Aito, tuohan vieraat peremmälle tänne mökkiin!” Rimpinen
huutaa.
Kaikki rynnivät sisälle innosta hihkuen. ”On mukava viimein
tavata sinut, Rimpinen!”
Rimpinen ohjaa vieraat pirttiin pöydän ääreen. Pöydällä on
tarjolla Hormalle heiniä, Heimolle surviaisia sekä Elviiralle, Torstille ja
Aitolle lihapiirakoita. Kaikki syövät hyvällä halulla pöydässä kuin tontut
konsanaan, ja Rimpistä naurattaa. ”Mikäs teidät tänne toi näin sankoin joukoin?
Hormahan on kuulemma minun vanhalta työtilaltani.”
”Minun pitäisi Rimpinen kysyä sinulta erästä asiaa jouluun
liittyen”, Horma alkaa jutella.
”Annahan tulla vaan, on tässä kysymyksiä odoteltukin!”
”Minä tulin tänne kysymään sinulta, miten minusta voisi
tulla joulupukki?” kakistaa Horma ulos sitä päiviä vaivanneen kysymyksen.
Rimpinen remahtaa suureen nauruun. ”Voi kilirukka, eihän
sinusta voi mitenkään tulla joulupukkia! Katsos, sinä olet ELÄIN, ja joulupukki
on ihminen. Sinun pitäisi olla vähintään tonttu voidaksesi joskus tulla
joulupukiksi. Pukki sinusta kyllä tulee, kunhan kasvat, mutta ei joulupukkia!”
Horman pää painuu alas, ja sen silmät kostuvat. Tätä se ei
todellakaan osannut aavistaa. Miksei kukaan voinut kertoa, että joulupukki voi
olla vain ihminen, eikä eläin? Horma alkaa tajuta tehneensä pitkän taipaleen
turhaan ja myös aiheuttaneensa kaikille vain huolta ja murhetta. Ja tässä on
tulos. Hormasta tulisi vain pukki, muttei mitään sen suurempaa.
”Voi Horma, en tiennyt, että se on noin suuri asia!
Auttaisiko, jos tulisin teidän talliinne joulun viettoon?” kysyy Rimpinen.
Horma piristyy hiukan. ”Kyllähän jouluksi tonttu on kai
tervetullut!”
Rimpinen hymyilee. ”No, jouluun on enää aavistuksen verran
aikaa, meidän täytyy lähteä paluumatkalle.
Elviira, Torsti, Heimo ja Aito ja Horma, kohta pääsette unohtumattomalle
matkalle!”
tiistai 20. joulukuuta 2011
20. Joulukuuta
Rimpisen talo sijaitsee pikkuisessa Kötöahon kylässä hieman
syrjässä, sillä eiväthän tontut voi asustella ihan missä vain.
Aito johdattaa joukkiota pimeässä yössä halki kylän. Talojen
katolla on paksu kerros lunta, ja savupiipuista tupruttelee savua. Siellä
täällä kaukaisimpien talojen ikkunoissa palaa valo. Hangessa ei ole muita
jälkiä kuin Horman, Aiton ja Heimon. Torsti ja Elviira lentelevät perässä.
”Miksi joissain ikkunoissa on valot?” Horma kysyy Aitolta.
Susi suoristautuu joukkion eteen kuin pitäisi puheen. ”Tämä
on yksi Korvatunturin alihankkijapaikoista. Koska ajat ovat olleet kovat, pukin
pajan on pitänyt hankkia lahjantekijätonttuja jopa vanhoista tallitontuista. Ja
kun jouluun on enää muutama yö, saatat Horma arvata, miten kiire näillä
tontuilla on! Siksi ne tekevät töitä yötä myöten. Rimpinen on nyt kuitenkin
unten mailla.”
Tämä saa Horman vaipumaan syvälle mietteisiinsä. ”Vai tekee
Rimpinen nykyään joululahjoja!”
Hetken matkan päästä eläimet saapuvat syrjäiselle aukiolle,
jonka laidalla pihakuusien takana on pikkuinen mökki. Se on Rimpisen mökki.
Joukkio ryntää innoissaan talon pihamaalle.
”Viimein perillä!” Horma hihkaisee ja alkaa nauraa. Muutkin
alkavat nauraa huomatessaan Horman ilon.
”Valitettavasti Rimpistä ei sovi herättää yöllä. Meidän
täytyy odottaa aamuun. Majoitan teidät mieluusti koppiini”, sanoo Aito.
”Mitä ihmettä! Luuletko tosiaan, että tukimme itsemme
tuollaiseen pikkukopperoon? Minähän pistän kaikkia siellä!” Heimo vinkuu. ”Minä
ainakin ajattelen muita, ja jään ulos yöksi!”
”Siitä vaan,” Aito tokaisee. ”Mutta minulla on täällä
lämpöpatteri…”
”Öh, no, ehkäpä minä en sitten pistä ketään!” Heimo sanoo ja
sulloutuu koppiin muiden seuraksi.
maanantai 19. joulukuuta 2011
19. Joulukuuta
Horma, Heimo, Elviira ja Torsti ovat kulkeneet jo hyvän
matkaa, kunnes joku heidän perässään alkaa saavuttaa heitä. Hormaa pelottaa
valtavasti, mutta se juoksee minkä kintuistaan vain pääsee.
Elviira alkaa huutaa. ”Susi on nyt ihan kintereillä, minä
hyökkään!”
Ja Elviira kaartaa perässä juoksevan suden selkään ja iskee
kyntensä suden turkkiin.
”Vouh!” susi huudahtaa, pysähtyy ja alkaa vinkua. Horma,
Heimo ja Torsti juoksevat yhä sutta karkuun.
Susi katsoo Elviiraa silmiin. ”Au, lopeta, miksi sinä
satutat minua?” se ulvoo.
”Miksi sinä seuraat meitä?” Elviira tivaa.
”Isäntäni on käskenyt katsoa, kuka täällä kulkee, ja
huolehtia siitä, etteivät villit sudet hyökkää suotta kenenkään kimppuun!”
Elviira katsoo sutta ihmeissään. ”Oletko sinä kesytetty
susi? Kuka sinun isäntäsi on?”
”Isäntäni on tonttu Rimpinen”, susi ulisee kivuissaan.
”Siis sanoitko tonttu Rimpinen?”
Susi nyökkää.
”Torsti, Heimo ja Horma, tämä susi on kiltti, ja se tuntee
Rimpisen!” Elviira huutaa muille.
”Minun nimeni on muuten Aito!” susi huudahtaa.
Horma, Heimo ja Torsti kääntyvät kannoillaan ja juoksevat
kohti Elviiraa. Susi on todella Rimpisen kouluttama, ja se lupaa johdattaa eläimet
Rimpisen mökille saman tien. Ne kulkevat yössä sutta seuraten ja luottaen
siihen, että ne näkisivät pian tonttu Rimpisen.
Viimein toisen metsän laidassa näkyy pikkuruinen mökki,
jonka ikkunoista loistaa lämmin valo. Viimein eläimet ovat perillä Kötöahossa.
sunnuntai 18. joulukuuta 2011
18. Joulukuuta
Elviira valpastuu kuultuaan metsästä ulvahduksen. ”Mikä tuo
oli?”
Torsti vaihtaa nukkumajalkaa. ”Minä en kuullut kyllä mitään.”
”Kyllä minä tiedän, mitä minä kuulin!” Elviira vastaa totisena.
Torsti katsoo Elviiraa silmiin. ”Luuletko että, luuletko
että se olisi…?”
Elviira nyökkää. ”Erämaan lintuna minä kyllä tiedän, miltä
SUSI kuulostaa.”
Horma ja Heimo heräävät äkisti. ”Mitä te höpisette?
Kuulitteko suden äänen?” Horma kysyy kauhuissaan.
”Kyllä se susi oli”, Elviira nyökkää. ”Meidän on
välittömästi jatkettava matkaa! Susi on pian tässä!”
Heimo kangistuu kauhusta. ”Enhän minä jaksa juosta
lumihangessa niin kuin Horma, minä jään saaliiksi.”
Samassa Elviira tarttuu jaloillaan Heimon selkään ja nostaa
sen Horman selän päälle.
”Hei, minä menen vielä tänne villapaidan alle, niin en
varmasti tipu kyydistä, jos unohdan pitää kiinni!” Heimo sanoo, ja kaikkia
naurattaa, vaikka tilanne on vakava.
Suden ulvonta kuuluu lähempää.
”Nyt ei ole aikaa hukattavaksi!” Torsti huutaa. ”Minä lennän
edellä, Elviira tulee perässä ja huolehtii, että Heimo pysyy Horman kyydissä.”
Näin tehdään. Joukkio lähtee ylittämään laajaa aukeaa
aluetta niin lujaa kuin kintuista lähtee. Silti niistä tuntuu, että joku seuraa
niitä talviyössä.
lauantai 17. joulukuuta 2011
17. Joulukuuta
Aamulla Horma, Heimo, Elviira ja Torsti ovat makeasti
nukuttuaan valmiit jatkamaan matkaa kohti Kötöahoa. Horma on onnellinen
saadessaan näin suuren seurueen mukaansa matkalle kohti tonttu Rimpisen
kotimökkiä. Juuso tarjoaa yövierailleen runsaan aamupalan, ja kaikki lähtevät
matkaan mahat täynnä.
Hiljainen lumisade peittää matkalaisten jäljet, kun ne
taivaltavat metsässä. Puiden oksat ovat painuneet alas raskaan lumen painosta. Elviira
lentää pehmeillä pöllönsiivillään eteenpäin johdatellen joukkoa. Juuso on kertonut
matkalaisille, missä Kötöaho sijaitsee. Nyt niiden ei tarvinnut enää harhailla
Elviiran pelivelkojenkaan perässä.
Viimein eläimet pääsevät metsän laitaan. Niistä tuntuu niin
voitokkaalta, että ihan kuin ne olisivat päässeet toiseen maahan! Yksikään niistä
ei ole koskaan ollut näin kaukana kotometsästänsä, ja nyt ne ovat päässeet jo näin
pitkälle.
Ilta alkaa laskea. Horma ehdottaa varovaisesti, jos ne
jäisivät vielä kuitenkin metsän reunaan yöksi ennen matkaa yli suuren
tuntemattoman. Matkasta uupuneina kaikki käpertyvät yhteen kasaan nukkumaan.
Horma sulkee silmänsä ja uskoo, että ihan pian se tapaisi tonttu Rimpisen ja
että sen joulupukkihaave muuttuisi todeksi.
Unen rauhaa kuitenkin häiritsee metsästä kuuluva ulvahdus.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)