Horma ja Heimo jatkavat matkaa kohti Kötöahoa. Pakkanen ei
hytisytä Heimoa, koska se on kerännyt koko kesän rasvakerrosta talvea varten.
Kuka olisi voinut uskoa, että sitä tarvittaisiin tällaiseen tarkoitukseen?
Heimo jatkaa ja kertoo, että Torsti oli oppinut pelaamaan joitain
pelejä seuratessaan puistossa istuskelevia ihmisiä. Torsti opetti pelejä metsän
rohkeimmille ja päätti, että pelata saavat ne, jotka asettavat jotain
panokseksi. Heimo lähti innoissaan mukaan, ja se asetti omaksi panoksekseen
kourallisen maukkaita toukkia, joita se oli kerännyt.
Peliin tuli myös hiukan hölmö pöllöneiti Elviira. Sillä ei
kuitenkaan ollut tarpeeksi panoksia, ja lisäksi se hävisi kaikki pelit, jäi
muille velkaa ja läksi tiehensä. Sen jälkeen Elviirasta ei ollut kuulunut
mitään, ja Heimo oli käynyt talvihorrokseen ilman Elviiran pelivelkoja.
”Nythän olisi oiva tilaisuus etsiä Elviira käsiini ja periä
saatavani!” Heimo puhkuu.
”Se voisi olla hyvä idea”, Horma pohtii. ”Kötöahoon on vielä
tosi pitkä matka, eikä mikään estä meitä etsimästä Elviiraa käsiimme.”
Yhdessä tuumin Horma ja Heimo päättävät lumisessa metsässä
talsiessaan löytää käsiinsä Elviiran ja periä Heimolta puuttuvat voitot
takaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti