24. joulukuuta

Aamulla tallilla Rimpinen alkaa ihmetellä, mihin Horma eilen oikein jäi. Se ei tullut heidän perässään.

”Aito, nyt mennään katsomaan, mihin se kilirukka on jäänyt!”

Aito kumartuu, ja Rimpinen hyppää selkään. Omituinen ratsukko lähtee kulkemaan reittiä bussipysäkin suuntaan. Pellon reunalla Rimpinen höristää vanhoja korviaan. Pellolta kantautuu vaikerrusta.

”Horma, sinäkö se olet?” Rimpinen huhuilee ja usuttaa Aiton seuraamaan pellolla näkyviä jälkiä. Viimein he pääsevät ladolle.

”Horma, onko kaikki kunnossa?”

Horma pudistaa päätään, ja Rimpinen näkee sen syvät haavat.

”Kuka himputti tämän sinulle teki? Joku haukkako? Kamalaa!” Rimpinen huutaa ja juoksee hoitamaan Horman haavoja.

”Virkku tahtoi turvata joulunsa talossa, ja se teki minulle nämä, etten pystyisi poistumaan täältä”, Horma kertoo.

”Tallikattien joukkoon on aina mahtunut mätämunia, mutta tämä nyt on kaameaa! Kerron heti isäntäväelle, kun pääsemme tallille takaisin. Pystytkö liikkumaan?” Rimpinen kysyy.

”Uskoisin”, sanoo Horma ja nousee jaloilleen. He lähtevät Aiton kanssa kulkemaan takaisin kohti kotitallia.

Tuskaisen matkan jälkeen he ovat viimein Horman kotona. Oiva-isäntä ja Marjatta-emäntä juoksevat pihamaalle riemuissaan. ”Meidän pikkuinen pukkimme tuli jouluksi kotiin! Ihanaa, että olet täällä, mutta missä kunnossa sinä oikein olet?” he ihmettelevät.

Rimpinen kertoo Virkun tekosista. Virkku pyörii samaan aikaan talon portailla.

”Kuulehan katti, nyt tulee musta joulu sinulle!” isäntä huutaa ja juoksee Virkun perään.

Muut nauravat. Taitaa saada katti kerrankin ansionsa mukaan!

”Rimpinen kertoi mukanasi tulleista eläimistä. Ne voivat tietenkin jäädä kanssamme joulun viettoon!” Marjatta hymyilee.

Emäntä nostaa Horman syliin. ”Olet meille niin rakas, että joulun kunniaksi vietämme tallijoulun!”

Rimpinen nyökkäilee tyytyväisenä, ja Horma on ratketa onnesta. Paha sai palkkansa, ja Horma saa viettää ensimmäisen joulunsa kotiväkensä kanssa!

***

Rimpinen ja isäntäväki kantavat herkkuja talliin ja sytyttelevät kynttilöitä, kun ilta pimenee. Talliin on tuotu oma kuusikin, josta Janakkala ja Joke maistelevat oksia. ”Ihanaa, Horma, kun olet taas täällä, meillä oli kova ikävä sinua!”

Tallissa käydään viimein joulun viettoon. Kaikki saavat lempiherkkujaan. Elviira saa syödä Virkun tallista keräämiä hiiriä, ja sillä on oikein kissanpäivät! Horma saa joulun kunniaksi oman tilan omenoita.

Horma alkaa pikkuhiljaa tajuta Kötöahon matkan merkityksen. Hän katsoo ympärilleen ja näkee Elviiran, Torstin, Heimon ja Aito-suden. Hän on saanut monta uutta ystävää.

Kesken juhlinnan Horma heristää korviaan ja kipittää ikkunalle. Aivan kuin siellä olisi joku!

Ikkunaan koputtaa Rimpinen. Hän viittoo Hormaa tulemaan ulos.

Horma yllättyy ikihyviksi. Ulkona on se ihmisten Joulupukki!

”Kuulehan Horma, mitähän jos ilahdutettaisiin vähän talonväkeä, ja sinä olisit tänä vuonna maatilanne joulupukki? Pukkihan sinä olet, eikö niin?” Joulupukki ehdottaa.

Horma riemastuu ja kääntyy Rimpisen puoleen.

”Kun sinulla on jo tuo punainen paitakin, niin minullakin olisi sinulle jotain”, Rimpinen sanoo ja antaa Hormalle pienen paketin. Horma avaa sen innosta puhkuen. Paketista löytyy tonttulakki.

”Sen minä sain, kun olin pieni vauva. Sen myötä minusta tuli tonttu. Ehkä sinustakin voi tulla joulupukki joskus, jos vain oikein tahdot”, sanoo Rimpinen ja asettelee lakin Horman pienille sarville. ”No, menehän jakamaan lahjat, me vanhat odotellaan täällä pihalla.”

Rimpinen jää ulos juttelemaan Joulupukin kanssa. Joulupukki nauraa Virkun kohtaloa, ja antaa sille kimpun risuja. Virkku katsoo Pukkia silmiin vihaisesti.

Horma ryntää talliin kiireesti ja jakaa lahjat isäntäväelle. He ilahtuvat tilanteesta, ja siitä riemuitsee myös koko tallin väki.

Horma astelee lahjojenjaon jälkeen takaisin ulos Rimpisen ja Joulupukin seuraan.

”Kuulehan Horma, olen tänä iltana yksin liikkeellä, ja tienoo on pitkä. Tulisitko mukaan tontuksi?” kysyy Joulupukki.

Horma katsoo Rimpistä epäuskoisena. Voisiko se tosiaan onnistua?

”Onhan sinulla valkopartakin”, Rimpinen sanoo ja iskee Hormalle silmää.

Horma katsoo leuanvarttaan. Niin toden totta on.

Sen pituinen se.