Elviira itkeä nyyhkyttää. ”Ei minulla ole mitään. Sen
jälkeen, kun hävisin kaikki panokseni, käytin valtavasti aikaa keräten käpyjä
ja sen sellaista, että saisin hyvitettyä velkani sinulle. Keräsin hirveän kasan
käpyjä, koska ajattelin, että siilit syövät niitä.”
Heimo tuijottaa epäuskoisena. ”Luulitko sinä PÖLLÖ todella,
että siilit syövät käpyjä!? Me EMME syö käpyjä. PISTE.”
”No kuitenkin luulin niin, ja keräsin niitä vanhaan onttoon
puunrunkoon suojaan. En vartioinut käpyjä, ja O:t löysivät ne. Kaikki meni.”
”Mitä ovat O:t?” Horma kysyy pää kallellaan.
”O:t ovat tämän metsän pahamaineisin jengi. He vievät
kaiken, ikään tai terveydentilaan katsomatta. Ne vievät risutkin pesästä. Olen
nähnyt tapahtuvan niin”, Torsti kertoo totisena. ”O:t ovat suuri oravaklaani,
jotka ovat hallinneet metsän kuusenlatvoja vuosien ajan. Ne ovat hyvin
häikäilemättömiä ja toimivat vain omaa napaansa ajatellen.”
”Vaikka en syö käpyjä, onhan O:iden annettava jotain
varastamiensa käpyjen tilalle! Elviira, onko sinulla todisteita, että varkaat
olivat juuri O:t?” Heimo kysyy Elviiralta.
”On on, en syyttäisi ketään ilman todella painavia
todisteita”, sanoo Elviira.
Samassa se avaa jalkansa, ja siitä tipahtaa jotain.
”Ooo!” kaikki vastaavat kuorossa. Elviiran jalasta paljastui
kuusenkaarnan pala, johon on piirretty mustikalla ”O”.
”Tätä vauhtia emme ikinä ehdi Kötöahoon ennen joulua!” Horma
tiuskaisee.
”Kuulehan Horma. Tämä asia on ihan kohta selvitetty ja
ratkaistu, ja voimme sen jälkeen mennä Kötöahoon. Ei se nyt niin kaukana voi
olla”, Heimo toteaa.
Horma päättää jättää asian sikseen. Nyt olisi löydettävä
O:t.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti