Horma on tippunut jäihin. Kuultuaan sen avunhuudon Heimo ja
Torsti kääntyvät ja juoksevat avantoa kohti.
”APUA!” Horma huutaa, eikä Torsti ei kauaa aikaile. Se näkee
lammen rannalla jäisiä kaisloja. Torsti lentää niiden luo ja alkaa kiskoa kaisloja
irti. Se lentää ne nokassaan Heimon luo.
”Mitä minä näillä?” Heimo kysyy ihmetellen.
”Sidot käpälilläsi ne yhteen, niistä saa vahvan köyden!”
Heimo käy työhön, ja se sitoo korret nopeasti pitkäksi
naruksi. Torsti ottaa köyden pään nokkaansa ja heittää sen Horman yläpuolelle.
Horma nappaa pään hampaisiinsa. ”Hiiop, hiiop”, Heimo ja Torsti vetävät minkä
jaksavat.
Viimein Horma on jään reunalla. Se saa etujalkansa jään
päälle ja kierähtää kyljelleen jään päälle. ”HYRRRRRR”, Horma vaikeroi, nousee
varovasti ylös ja kipittää rannalle.
Horma-parka on aivan jäässä. Sen pienestä pukinparrasta
roikkuu jääpuikkoja.
”Mitä me nyt teemme? Horma jäätyy!” Heimo hätäilee.
Torsti väläyttää ovelan hymyn. ”Pesässäni taitaa olla
ratkaisun avaimet.” Torsti lehahtaa lentoon ja katoaa pimenevään talvi-iltaan.
”Nyt se korpin sukulainen viimeisen tempun teki, karkaa kun
häntä eniten tarvitaan”, Heimo tuskailee.
Horman vetiset silmät tuijottavat maata. Sillä on kylmä ja
kova koti-ikävä. Miksi se luulikaan voivansa olla joulupukki, ja miksi se
karkasi tallista?
Siinä samassa Torsti pyrähtää Heimon ja Horman eteen
punainen mytty nokassaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti