Horma, Heimo, Elviira ja Torsti ovat kulkeneet jo hyvän
matkaa, kunnes joku heidän perässään alkaa saavuttaa heitä. Hormaa pelottaa
valtavasti, mutta se juoksee minkä kintuistaan vain pääsee.
Elviira alkaa huutaa. ”Susi on nyt ihan kintereillä, minä
hyökkään!”
Ja Elviira kaartaa perässä juoksevan suden selkään ja iskee
kyntensä suden turkkiin.
”Vouh!” susi huudahtaa, pysähtyy ja alkaa vinkua. Horma,
Heimo ja Torsti juoksevat yhä sutta karkuun.
Susi katsoo Elviiraa silmiin. ”Au, lopeta, miksi sinä
satutat minua?” se ulvoo.
”Miksi sinä seuraat meitä?” Elviira tivaa.
”Isäntäni on käskenyt katsoa, kuka täällä kulkee, ja
huolehtia siitä, etteivät villit sudet hyökkää suotta kenenkään kimppuun!”
Elviira katsoo sutta ihmeissään. ”Oletko sinä kesytetty
susi? Kuka sinun isäntäsi on?”
”Isäntäni on tonttu Rimpinen”, susi ulisee kivuissaan.
”Siis sanoitko tonttu Rimpinen?”
Susi nyökkää.
”Torsti, Heimo ja Horma, tämä susi on kiltti, ja se tuntee
Rimpisen!” Elviira huutaa muille.
”Minun nimeni on muuten Aito!” susi huudahtaa.
Horma, Heimo ja Torsti kääntyvät kannoillaan ja juoksevat
kohti Elviiraa. Susi on todella Rimpisen kouluttama, ja se lupaa johdattaa eläimet
Rimpisen mökille saman tien. Ne kulkevat yössä sutta seuraten ja luottaen
siihen, että ne näkisivät pian tonttu Rimpisen.
Viimein toisen metsän laidassa näkyy pikkuruinen mökki,
jonka ikkunoista loistaa lämmin valo. Viimein eläimet ovat perillä Kötöahossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti