Horma herää, kun jokin astuu sen päälle lämpöisillä jaloilla.
”Oletko sinä Torsti!?” se kiljahtaa välittömästi.
”Olen olen! Te olitte kaivanneet mua paikalle! Hei Heimo,
kuoma. Kuulinkin, että olet hereillä! Nyt on vähän huonosti matoja tarjolla, kun
maa on jäässä”, juttelee Torsti.
Heimo hytisee ja nyökkää. ”Tarvitsen sinun apuasi Elviiran
etsimiseen. Se on minulle pystyssä viime kesästä. Muistat varmaan.”
Torsti nyökkää, sillä totta kai se muistaa kyseisen
tapahtuman.
”Oletko nähnyt Elviiraa?” Heimo jatkaa.
Torsti katsoo eteenpäin miettivä katse silmissään. Onkohan
se nähnyt jotain, Horma ja Heimo miettivät.
Pitkän pohdinnan jälkeen Torsti puhuu. ”Olen kuullut kahden
pöllön huhuilua metsässä, mutta en ole tohtinut mennä lähelle. Toinen niistä
kuulostaa riidanhaluiselta.”
”Se toinen on varmasti Elviira! Minun saatava puhua sille!”
Heimo huudahtaa.
”No sitten etsitään se käsiimme!” Torsti hihkaisee. ”Minä
voin lentää edellä ja huudella teille havaintojani. Elviira löytyy varmasti.”
”Mainio idea”, Horma tuumaa, ja samassa uusi tuttavuus
Torsti on jo ilmassa matkalla ihan toiseen suuntaan, kuin missä Kötöaho on.
”Öö, ei Kötöaho ole idässä.”
Heimo katsoo Hormaa. ”Voi Horma, sinusta kyllä tulee joulun
pukki, kunhan nyt ensin käydään hoitamassa tuo Elviira-juttu. Heti sen jälkeen
mennään Kötöahoon.”
”Tuolla, kuulin huhuilua metsälammen toiselta puolelta!” huudahtaa
Torsti ja lähtee ylittämään lampea.
Heimo laukkaa lammen jäälle perässä. Horma ei halua jäädä
yksin ja lähtee perään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti