”No hei Horma!” Virkku huutaa Hormalle. ”Minä kun luulin,
että et koskaan palaisi!”
”Tässähän minä taas olen, Virkku”, Horma toteaa.
”No, tuliko sinusta joulupukki?” Virkku kysyy uteliaana.
”Ei minusta tullut, koska joulupukki on oikeasti ihminen,
eikä vuohi.”
”Nytkö se sinulle vasta valkeni? No parempi myöhään, kuin ei
milloinkaan. Olet varmaan hirveän pettynyt ja poissa tolaltasi”, maanittelee
Virkku Hormaa.
”Olenhan minä. Kävin läpi aikamoisen seikkailun, enkä silti
onnistunut muuttumaan joulupukiksi. Kaikki se oli täysin turhaa!” Horma kertoo
pettyneenä.
”Voi Horma-parka! Kuulehan, minun pitää näyttää sinulle yksi
jouluun liittyvä juttu, joka taatusti piristää päivääsi!” Virkku kertoo
innoissaan.
”Ei kai meillä tässä enää mikään kiire ole”, Horma toteaa.
”Mennään vaan!”
Virkku opastaa Horman aidanraosta pellolle. Virkku pomppii
lumihangessa kuin vieteri, ja Horma taivaltaa vaivoin eteenpäin. Virkku
johdattaa Horman pellon keskellä sijaitsevaan latoon, jota ei ole käytetty
vuosiin. Se on lumen painosta aivan romahtamaisillaan. Horma astuu sisään.
”Kuulehan Horma. Isäntäväki on aivan suunniltaan
katoamisestasi. Jos osaisimme puhua, kertoisimme, miten yritimme estää
lähtöäsi, mutta kun me emme osaa. Ja tiedätkö, mitä he ovat sanoneet! He ovat
sanoneet, että viettäisivät mieluummin joulunsa tallissa kanssasi, kuin sisällä
talossa minun kanssani! Ja sitä minä en hyväksy!” päättää Virkku puheensa.
Hormaan sattuu hirmuisesti, ja se jää yksin latoon. Tällä
tempulla Virkku taitaa saada joulunsa talonväen kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti