Horma on innoissaan matkasta Kötöaholle, vaikka ei ole
siellä koskaan käynytkään. Tähän mennessä se on nähnyt nykyisen kotinsa lisäksi
vain vanhan kotitilansa, missä olivat sen äiti, isä ja kaksi pikkusiskoa. Horma
alkaa suunnitella matkaansa huolellisesti.
”Kuule Horma, isäntä ja emäntä kuolevat huolesta, jos he
huomaavat sinun lähteneen pois”, Lemmikki-lammas toteaa. ”Et sinä noin vain voi
lähteä Kötöahoon seikkailemaan.”
”Mietin sitä viime yönä paljon, ja minusta tuntuu, että
tähän ongelmaan löytyy jokin ratkaisu”, Horma toteaa ja katsoo sorkkiaan, jotka
tuskin erottuvat tallin lattian olkien alta.
Samassa tallikissa Virkku korottaa ääntään.
”Kuulehan Horma, minä olen pitkän elämäni aikana viettänyt
lukuisat joulut talonväen kanssa sisällä lämpimässä. Voi että se on ihanaa! Saan
nukkua leivinuunin päällä ja latkia kermaa minkä jaksan. Kumma kyllä,
talonväellä on tapana koristella joka paikka olkikoristeilla. En ymmärrä, miksi
ne haluavat tuoda tallin haisevat oljet omaan taloonsa, ja vielä paraatipaikoille.
Mutta kuule, niillä on siellä myös sellainen hirveän suuri oljesta tehty pukki.
Siihenhän voisi vähän kiinnittää karvojasi, ja talonväki menisi täysin
lankaan!”
”Oi mainiota, tehdään se heti!” Horma kiljahtaa.
”Valitettavasti päiväsaikaan se herättäisi suuria
epäilyksiä”, Virkku toteaa. ”Meidän täytyy toimia ensi yönä, kun talonväki
nukkuu. He säilyttävät koristeita vintillä, ja minä olen tarpeeksi ketterä
hiipimään sinne. Zorro tulee minun mukaani.”
Zorro, maatilan mustaturkkinen noutaja, nostaa päätään
varovasti.
”Kyllä mä mielelläni hyvää asiaa tuen”, se sanoo ja lysähtää
maahan makaamaan.
”Toimitaan siis näin”, Horma tuumaa ja jää levottomana
odottamaan päivän painumista mailleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti