Elviira valpastuu kuultuaan metsästä ulvahduksen. ”Mikä tuo
oli?”
Torsti vaihtaa nukkumajalkaa. ”Minä en kuullut kyllä mitään.”
”Kyllä minä tiedän, mitä minä kuulin!” Elviira vastaa totisena.
Torsti katsoo Elviiraa silmiin. ”Luuletko että, luuletko
että se olisi…?”
Elviira nyökkää. ”Erämaan lintuna minä kyllä tiedän, miltä
SUSI kuulostaa.”
Horma ja Heimo heräävät äkisti. ”Mitä te höpisette?
Kuulitteko suden äänen?” Horma kysyy kauhuissaan.
”Kyllä se susi oli”, Elviira nyökkää. ”Meidän on
välittömästi jatkettava matkaa! Susi on pian tässä!”
Heimo kangistuu kauhusta. ”Enhän minä jaksa juosta
lumihangessa niin kuin Horma, minä jään saaliiksi.”
Samassa Elviira tarttuu jaloillaan Heimon selkään ja nostaa
sen Horman selän päälle.
”Hei, minä menen vielä tänne villapaidan alle, niin en
varmasti tipu kyydistä, jos unohdan pitää kiinni!” Heimo sanoo, ja kaikkia
naurattaa, vaikka tilanne on vakava.
Suden ulvonta kuuluu lähempää.
”Nyt ei ole aikaa hukattavaksi!” Torsti huutaa. ”Minä lennän
edellä, Elviira tulee perässä ja huolehtii, että Heimo pysyy Horman kyydissä.”
Näin tehdään. Joukkio lähtee ylittämään laajaa aukeaa
aluetta niin lujaa kuin kintuista lähtee. Silti niistä tuntuu, että joku seuraa
niitä talviyössä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti